Tämä tarina ei ole mikään koiranäyttelytarina, mutta liittyy kuitenkin näyttelyihin. Vespasta kun ei voi tulla FIN MVA ilman hyväksyttyä taipumuskoetta. Ja kokemuksen haluan jakaa teidän lukijoiden kesken, teitä on ollutkin jo monta kappaletta. Ilmeisesti olemme Heidin kanssa saaneet aikaan mielenkiintoisia kertomuksia =)! Mutta jos jotain saa pyytää niin, olisi kiva että jättäisitte käynnistänne tervehdyksiä tai mielipiteitä =).

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Eli lähdimme aamulla puoli kahdeksan jälkeen ajelemaan spanieliliiton möksälle Oittaalle. Meitä oli minä, äippä ja cerufiina. Me alamme äipän kanssa jo oppia kelloa. Olimme tänäänkin ajoissa matkalla, vaikka luulimme, että myöhästyisimme. Paikan päällä piti olla viimeistään tasan puoli yhdeksän. Tässä vaiheessa ilmoitan että me emme äipän kanssa kumpikaan koskaan ole olleet spanieleiden taippareissa, vaikka muita hommia koirien kanssa on tullutkin tehtyä monen moista. Eli me vihreät taipparilaiset saavuimme 15 min ennen ”deadlinea”. Paikalla olikin jo aikas monta kokelasta. Äippä meni ilmoittamaan ceran saapuneeksi paikan päälle ja huusi sitten minulle että kahviakin voi ottaa?? Miten niin?? Minähän olen aina erittäin tuoreen näköinen juhlimisen ja koiranäyttelyn jälkeen aamulla puoli yhdeksän aikaan =D. Paikalla oli myös kaksi muuta ”Jamaikan neekeriä”. Tämä ei ole minun keksimä nimi vaan kuultiin että eräs vespan omistaja oli näin sanonut ja se kyllä pitää paikkansa!! =D Vespa näyttää sellaiselta reggae tyypiltä, joka ottaa elämän rennosti ilman huolen häivää. Tämä pätee ainakin ensi vaikutelmaan vespasta =D.

 

Siinä hetken tupakoitua ja kahvia juotua ja juteltuamme muiden paikalla olioiden kanssa, alkoi sääntöjen kertominen. Meille kerrottiin (minuahan nämä ei koskeneet koska olin vain seuraneitinä =D) mitä koira saa tehdä, miten paljon saa kannustaa ja monta hukkaa saa olla jäljellä. Muistan sen että koiraa saa kannustaa, yksi hukka sallitaan jäljellä ja vesi osuudessa on viisi minuuttia aikaa, kaikki osiot ( haku, jälki ja vesi) olisi hyvä käydä loppuun asti vaikka tietäisi että ei mene läpi..

 

Ja ei muuta kuin suorittamaan! Koirat jaettiin kahteen ryhmään. Ensin mentiin rinkiin ja tuomari testasi koirien luonnetta. Cera vuorollaan pusutteli tuomarin silmälasit niin, ettei tuomari nähnyt mitään toisella linssillä. Kaikki piti sitä hupaisana, mutta koira varmasti ajatteli että, yritänpä sumentaa tuomarin linssit niin että se ei ihan näe kaikkea mitä teen =D! Äipän ryhmä aloitti jäljellä. Äippää kyllä jännitti ihan hirveästi, mutta sitten päätti luottaa koiraan. Jälki meni hyvin. Äippä sanoi, ettei kerinnyt kunnolla edes jälkeä näyttää, kun koira jo meni lujaa puskat rytisten. Jälki meni hienosti kaadolle (kaato: kuollut pupuinen) saakka. Seuraava osio oli haku. Äippä jännittyi uudestaan koska koira päätti ilmaista että sedällä on ase kainalossa… Mutta kun tuli ceran vuoro se irtaantui hyvin, ei pelännyt laukausta ja sen jälkeenkin irtautui hyvin. Vaikka kävikin nauttimassa ruohoa ja hieman kierähtämässä kanervikossa. Vesiosuudelle piti kävellä n. kilsa. Cera omalla vuorollaan ainoana hyppäsi komealla molskahduksella veteen ja nouti pukin (pukki: laudan pätkä johon on liimattu linnun sulkia tai jopa siipi) äipälle.

 

Minä keskityin vaan koko päivän jutustelemaan ihmisten kanssa, sekä juomaan kahvia ja syömään leipää. Opiskelin samalla hieman walesinspringerspanielia. Rotu on aina miellyttänyt minua ulkonäöllisesti. Tämä kyseinen walesi oli hauska muutenkin. Omistaja ihmetteli että mikä koirassa on vikana kun aina jäljellä se sivuaa ja käy kakalla. Palaa kuitenkin aina takaisin jäljelle ja jatkaa loppuun. Minä päättelisin näin, että eihän kukaan täydellä suolella voi toimia =D. Vaikka olisi justiinsa käynyt niin kyllä suoli täytyy tyhjentää uudestaan. Eihän sitä koskaan tiedä mitä jäljen päässä on. Siellähän voi olla vaikka ruokaa. Hauskaa meillä oli! Miten voikin kokeessa olla niin ihanan rento meininki?? Ei mitään pienintäkään merkkiä mistään nk. ”kehäkateudesta”. Oli ihana kokea tämä päivä, opin paljon uusia asioita. Oli todella ihana päivä!

Kiitos hienosta päivästä tuomareille, avustajille ja ennen kaikkea kaikille paikalla olijoille!! Kiitos erityisesti äipälle joka raahasi minut mukaan! Toivottavasti saan kokea tämän kaiken joskus omalla koiralla. Suosittelen kaikille!!

 

Loppuun laitan vielä ceran tulokset ja kommentit.

 

Tuomarina meillä toimi Anu Kokkarinen.

 

Sosiaalinen käyttäytyminen: Cera on iloinen, vilkas ja ystävällinen pusuttelija.

 

Haku ja laukaus: Cera lähtee innokkaasti ja palaa pian ohjaajan luo. Hetken pyörittyään ohjaajan läheisyydessä aloittaa riittävän, pääosin ilmavainuisen haun. Laukausta ei pelkää. Tottelee hyvin.

 

Jäljestys: Innokasta, varmaa, ilmavainuista jäljestystä. Kania nuuskii innoissaan.

 

Vesityö: Hienolla loikalla uimaan. Tuo pukin rannalle ohjaajalle.

 

Tottelevaisuus: Cera on kiltti ja tottelevainen.

 

Yhteistyö ja yleisvaikutelma: Rauhallista ja hyvää yhteistyötä.

 

Kokonaisarvostelu: HYVÄKSYTTY

 

<?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />Mari