Huh huh...

Kyllä voi olla rankkaa koiran varpaan murtuminen.

Varvas alkaa ilmeisesti olemaan jo paranemaan päin koska poika yrittää hyppiä ja loikkia ja purkaa energiaa ulkona. Jokseenkin säälittää kun joutuu pitämään sitä kovan komennon alla. Siltikin se kokeilee koko ajan  = /. Jokainen joka omistaa tai tuntee Irlanninvesispanielin voi kuvitella miten vaikeaa on yrittää hillitä energistä koiraa... Lenkit kun rajoittuu vaan kävelemiseen lähiympäristössä. Vapaana ei voi ollenkaan juosta. Vaikka rotu onkin hyvin fiksu ja filmaattinen, melkein ajatustenlukija, ei se silti ymmärrä jos sille yrittää selittää että kuule se varvas pitää pitää levossa =D.

No pitää kuitenkin olla tyytyväinen että kaksi viikkoa meni paremmin kuin hyvin ja ollaan jo (toivottavasti) puolessa välissä! Ja olihan se aluksi niin älyttömän rauhallinen, ja varovainen.

Ja onneksi kyseessä on vain varvas, mitähän se sitten olisi jos se olisi joku isompi luu jalasta?? Varmasti tuplaten vaikeampaa ja pidempi aikainen projekti. Kyllä tämä tästä varmasti ja loppu kesästä takaisin harrastusten pariin. Toivottavasti rytinällä ;D.