Lauantai aukesi ajatuksella: Ihanaa onneksi meiltä on hyvät julkiset kulkuyhteydet messariin! Ei tarvitse autoa pakata istua Helsingin ruuhkassa, voi vaan kävellä koiran ja matkalaukkujen kanssa metroasemalle kulkea rautatientorille, hypätä junaan ja pois Pasilassa. Siitä sitten vaan tien yli ja sisälle. Matkassa olikin mukana minä tietysti Taksutin ja siskoni Sonja. Tavoitteena oli saada kiva arvostelu ja sitten Ruotsiin. Kyllä ihmiset taas jälleen minua tuijotti kun vedän ”kaljakärryjä” perässä jossa on iso kangashäkki ja parit kassit että pärjää koko viikonlopun =D. Alkoi taas messarin ovilla se älytön jännittäminen ja yleinen sekoilu.. olin jostain kumman syystä saanut päähäni, että kehämme oli jossain aivan muualla kuin Seidin oli sanonut.. Sitten hädissäni soittelin että ollaan 10min myöhässä, mutta missä sinä olet?? Seidi siihen että kehän laidalla, jolloin tajusin olevani aivan väärässä paikassa.. No ei muuta kuin taas ylös hissillä ja kehää etsimään. Onneksi Arja sattui tulemaan samaan aikaan joten yhdistimme voimamme ja menimme etsimään kehää joka löytyikin helposti. Kaksi päätähän on aina parempi kuin yksi =D. Laitettiin siinä sitten Tacoa kehä kuntoon ja Seidi kävi saksilla vielä läpi ja kyllä siitä miehestä tulikin komea!
Tacosta sitten tuli voittaja-06!!!! Itkuhan siinä meinasi tulla. PU1 messarissa on kuitenkin erittäin, erittäin ihanaa!! ROP-kehässä meitä vastassa olikin iki-ihana Rumba neiti. Olin jo varma että neiti on ROP. Siinä sitten sunnuntai-juoksulla ollessamme Seidi huutaa takaa, että nyt vauhtia siihen menoon.. Ja Taco oli ROP!!!! Unelmani messarin ohelta oli täyttynyt. Tämä nyt on sellainen lapsellinen unelma ja nyt se toteutui! =) Olen edelleen onnellinen! Seidillä oli myös ROP-kasvis josta tulikin BIS2 kasvattaja ryhmä!! Onnea vielä kerran Seidi!! Ryhmä koostui Taksusta, Patusesta, Rumbasta ja ihanasta Dee-deestä. Kyllä täytyy sanoa, että ryhmä näytti todella hyvältä tv:sta jälkikäteen katsottuna. Pakko mainostaa ryhmää, joka koostui neljästä eri yhdistelmästä, tämä ei ole ihan joka päivästä meidän rodussa. Lisää tuloksia löytyy täältä.
Sitten laitettiinkin kamat pika pikaa kasaan ja nokat kohti Ruotsia. Minä menin Seidin kyydissä ja Sonja Suskin. Meillä Seidin kanssa oli pieni mutka matkassa, kun käytiin Maikkeli-maisa pudottamassa kotiin. Aikaa oli ihan reilusti, näin Ellankin pitkästä aikaa. Siitä sitten Turkkuseen päin. Sain siinä tietoa enemmänkin Siuntiosta. Vallan ihana paikka =).
Siinä ajellessa, (en nyt enää muista mitä tietä) tulee
vastaan puomit ja tie on suljettu. Aikaa meillä ei ihan hirveästi ylimääräistä
ollut mutta toivoimme kovasti että kiertotie ei ole pitkä. Reippaasti vaan
kiertotielle.. vaan mitä sitten……?? Siellä oli meidän tuurilla tietysti
säiliörekka ojassa ja sekin tie poikki. Ilmeisesti hetki sitten kaatunut, koska
paikalla ei vielä ollut apujoukkoja.. Onneksi siinä sattui olemaan pariskunta
jolla oli suurin piirtein sama päämäärä kuin meillä, päästiin ajamaan heidän
perässä. Meidän piti siis kääntyä takaisin ja mennä muistaakseni Tammisaaren
kautta tai ainakin sieltä päin… Ja se mies ajoi lujaa, mutta onneksi Seidi oli
kuskina, koska minä en olisi uskaltanut.. Mutta nyt rupesi aika olemaan
vähissä.. Sonja ja Suski (lähinnä Sonja) soittelivat ihmeissään, että missä me
ollaan. He ovat jo satamassa. Vastasimme siihen, että tulossa tulossa kovaa
vauhtia. Vauhtimittari rupesi näyttämään lukemia joita en edes uskalla kertoa
;). Onneksi ei ollut tutkaa, koska olisi ollut hieman selittämistä sedille
miksi on niin kova vauhti..
Aika vähissä ja tunnelma katossa! ;) Pyydettiin Sonjaa ja
Suskia menemään kysymään että voisko mitenkään laiva odottaa meitä 10min, emme ehdi
ihan ajoissa. Oli mies tiskin takana todennut vaan, että portit menevät
puolelta kiinni ja odottaminen maksaa 500€ minuutilta.. Siis mitä?? (vitsi),
eikö meitä odoteta, ollaanhan me sentään tärkeitä ihmisiä! =D Seidi totesi
sitten jossain vaiheessa kun oli 15min aikaa ennen kuin portit menevät kiinni,
että jos ei keritä, otetaan hotelli ja ostetaan pullot viiniä.
Samaan syssyyn totesi kuitenkin tällä laivayhtiöllä olevan
sen verran hyvä palvelu, että ne soittaa ja kysyy ollaanko me tulossa. Ei
tainnut olla ensimmäinen kerta Seidillä;). Eikä mennyt kauaakaan kun puhelin
soi. Seidi sanoi tulossa ollaan, juuri noustu Turun rampista. Hänelle sanottiin,
ok teillä menee 10min, me odotamme. Samaan aikaan Sonja ja Suski olivat
kaiuttimessa toisessa puhelimessa hyvin epäuskoisena ja totesivat että meillä
on sairas huumori.
Ja me olimme n. 5min yli puolen satamassa porteille ja
kerkesimme kuin kerkesimmekin laivaan! Hyvä Seidi sinä teit sen! Minä en olisi
koskaan pystynyt samaan =).
Onneksi tytöt olivat käyneet ajankuluksi hakemassa pizzaa
meille ja itsellensä. Kyllä voi maistua kylmä pizza ja valkoviini hyvältä
kaiken jännityksen jälkeen!! =D. Meillä oli superhyvät hyttibileet, jotka
jatkuivatkin Suskin ja minun osalta tuonne aamu kolmeen. Tuli ainakin parempi
maailma ;)
Aamulla sitten menimme reippaina Tukholman näyttelyyn. Minä
en ole koskaan ollut niin hyvin järjestetyssä näyttelyssä! Kaikki koirat
tarkistettiin ja katsottiin onko niillä täitä. Suomessakin pitäisi olla
tällainen järjestely. Saimme meinaan tuliaisia messarista -05…
Paikka oli iso, monta kehää, tilaa kulkea, ruokapaikkoja
mistä valita ja sitten vielä rahanvaihtopiste! Missään ei ollut kakkaa tai
pissaa. Jos jotain olikin niin siinä kohta heti siivooja paikalla ja niitä oli
paljon. Ulkoilutuspaikka oli kiva ja tilava. Ulkoilupaikalle mennessä oli ovessa
ensiaputarvikkeita.
No mutta siinä aamulla sitten koiria laittaessa tai siis
Seidihän niitä pääasiassa laittoi. Katselin tuomari-setämme arvosteli
fieldspanieleita, totesin Suskille, että tänään pläjähtää kakkonen niin että
soi! Suski sanoi että ei kai…
Ja niinhän siinä sitten kävi että edellispäivän voittaja
tuli kakkosella Ruotsista =D=D!
Tämä on tätä koiranäyttelyn ihanuutta, ei kerkiä ns. pissa
nousta päähän =). Ja tämä on totta! Minua ei harmittanut yhtään, olin niin
onnellinen Suskin puolesta! Paikalla oli siis Taco, Rumba, Taiska ja
täytekoirana Arttu… Niin tämä täytekoira meni ja vei koko potin kotiin!! Rumban
ollessa VSP ja Taiskan PN3! Eli melkein kaikki tuli jälleen Catankoille.
Taiskasta tuli samalla kertaa Ruotsin valio. Onnea vaan kaikille!!! Päivä ei
olisi taaskaan voinut olla parempi, varsinkin kun saimme tietää, että Ruotsissa
on niinkin kiva käytäntö kuin, kakkosen koira saa osallistua kasvattaja ryhmään.
Joten Seidin ryhmälle, joka jälleen koostui neljästä eri yhdistelmästä tuli KP.
Ryhmissä ei sitten sijoituksia tullut, vaikkakin olisinkin
suonut Arttu-vaarille sijoituksen. Oli se vaan niin pro, jaksoi juosta
reippaasti kolme kehää =). Onnea vielä vaan kovasti! Ja lisää Ruotsin tuloksista täällä.
Aamulla sitten Mentiin Taksun kanssa Suskin kyytiin.
Kotimatka sujui hyvissä tunnelmissa.. mutta ei niin turvallisissa… Taco oli
ilmeisesti päättänyt ettei Suski osaa pitää oikeata kanavaa radiossa.
Hätävilkkujakin se kokeili ja tietysti vaihteiden vaihtamista.. joo ja ikkunat
se pesi muutamaan kertaan. Ajatteli varmaan että ei ajeta kolaria kun tuulilasi
on hyvin pesty =D. Voi mahoton vaan sitä
koiraa, miksi se ei voinut ottaa yhtä rauhallisesti kuin enonsa????
Ja kyllä meillä olikin sitten kertomista kun tultiin kotiin,
äippä oli keittänyt kahvit ja tarjosi purtavaa.
Toivottavasti pääsen matkaamaan teidän kanssanne uudestaankin.. jos vielä huolitte tätä kehä hermoilevaa yksilöä mukaan ;). Mari
Kommentit