No joo tein kyllä uudelle vuodelle lupauksen että blogia pitää päivittää ahkerammin! Mutta tässä tämä kauan kaivattu tarina nyt tulee ;) niin kirjan kokoinen. Tosiaan olimme messarissa voittaja -06 sekä Ruotsin voittaja -06.

Lauantai aukesi ajatuksella: Ihanaa onneksi meiltä on hyvät julkiset kulkuyhteydet messariin! Ei tarvitse autoa pakata istua Helsingin ruuhkassa, voi vaan kävellä koiran ja matkalaukkujen kanssa metroasemalle kulkea rautatientorille, hypätä junaan ja pois Pasilassa. Siitä sitten vaan tien yli ja sisälle. Matkassa olikin mukana minä tietysti Taksutin ja siskoni Sonja. Tavoitteena oli saada kiva arvostelu ja sitten Ruotsiin. Kyllä ihmiset taas jälleen minua tuijotti kun vedän ”kaljakärryjä” perässä jossa on iso kangashäkki ja parit kassit että pärjää koko viikonlopun =D.

Alkoi taas messarin ovilla se älytön jännittäminen ja yleinen sekoilu.. olin jostain kumman syystä saanut päähäni, että kehämme oli jossain aivan muualla kuin Seidin oli sanonut.. Sitten hädissäni soittelin että ollaan 10min myöhässä, mutta missä sinä olet?? Seidi siihen että kehän laidalla, jolloin tajusin olevani aivan väärässä paikassa.. No ei muuta kuin taas ylös hissillä ja kehää etsimään. Onneksi Arja sattui tulemaan samaan aikaan joten yhdistimme voimamme ja menimme etsimään kehää joka löytyikin helposti. Kaksi päätähän on aina parempi kuin yksi =D.

Laitettiin siinä sitten Tacoa kehä kuntoon ja Seidi kävi saksilla vielä läpi ja kyllä siitä miehestä tulikin komea!
Tacosta sitten tuli voittaja-06!!!! Itkuhan siinä meinasi tulla. PU1 messarissa on kuitenkin erittäin, erittäin ihanaa!! ROP-kehässä meitä vastassa olikin iki-ihana Rumba neiti. Olin jo varma että neiti on ROP. Siinä sitten sunnuntai-juoksulla ollessamme Seidi huutaa takaa, että nyt vauhtia siihen menoon.. Ja Taco oli ROP!!!! Unelmani messarin ohelta oli täyttynyt. Tämä nyt on sellainen lapsellinen unelma ja nyt se toteutui! =) Olen edelleen onnellinen! Seidillä oli myös ROP-kasvis josta tulikin BIS2 kasvattaja ryhmä!! Onnea vielä kerran Seidi!! Ryhmä koostui Taksusta, Patusesta, Rumbasta ja ihanasta Dee-deestä. Kyllä täytyy sanoa, että ryhmä näytti todella hyvältä tv:sta jälkikäteen katsottuna. Pakko mainostaa ryhmää, joka koostui neljästä eri yhdistelmästä, tämä ei ole ihan joka päivästä meidän rodussa. Lisää tuloksia löytyy täältä.

Sitten laitettiinkin kamat pika pikaa kasaan ja nokat kohti Ruotsia. Minä menin Seidin kyydissä ja Sonja Suskin. Meillä Seidin kanssa oli pieni mutka matkassa, kun käytiin Maikkeli-maisa pudottamassa kotiin. Aikaa oli ihan reilusti, näin Ellankin pitkästä aikaa. Siitä sitten Turkkuseen päin. Sain siinä tietoa enemmänkin Siuntiosta. Vallan ihana paikka =).

Siinä ajellessa, (en nyt enää muista mitä tietä) tulee vastaan puomit ja tie on suljettu. Aikaa meillä ei ihan hirveästi ylimääräistä ollut mutta toivoimme kovasti että kiertotie ei ole pitkä. Reippaasti vaan kiertotielle.. vaan mitä sitten……?? Siellä oli meidän tuurilla tietysti säiliörekka ojassa ja sekin tie poikki. Ilmeisesti hetki sitten kaatunut, koska paikalla ei vielä ollut apujoukkoja.. Onneksi siinä sattui olemaan pariskunta jolla oli suurin piirtein sama päämäärä kuin meillä, päästiin ajamaan heidän perässä. Meidän piti siis kääntyä takaisin ja mennä muistaakseni Tammisaaren kautta tai ainakin sieltä päin… Ja se mies ajoi lujaa, mutta onneksi Seidi oli kuskina, koska minä en olisi uskaltanut.. Mutta nyt rupesi aika olemaan vähissä.. Sonja ja Suski (lähinnä Sonja) soittelivat ihmeissään, että missä me ollaan. He ovat jo satamassa. Vastasimme siihen, että tulossa tulossa kovaa vauhtia. Vauhtimittari rupesi näyttämään lukemia joita en edes uskalla kertoa ;). Onneksi ei ollut tutkaa, koska olisi ollut hieman selittämistä sedille miksi on niin kova vauhti..
Aika vähissä ja tunnelma katossa! ;) Pyydettiin Sonjaa ja Suskia menemään kysymään että voisko mitenkään laiva odottaa meitä 10min, emme ehdi ihan ajoissa. Oli mies tiskin takana todennut vaan, että portit menevät puolelta kiinni ja odottaminen maksaa 500€ minuutilta.. Siis mitä?? (vitsi), eikö meitä odoteta, ollaanhan me sentään tärkeitä ihmisiä! =D Seidi totesi sitten jossain vaiheessa kun oli 15min aikaa ennen kuin portit menevät kiinni, että jos ei keritä, otetaan hotelli ja ostetaan pullot viiniä. 
Samaan syssyyn totesi kuitenkin tällä laivayhtiöllä olevan sen verran hyvä palvelu, että ne soittaa ja kysyy ollaanko me tulossa. Ei tainnut olla ensimmäinen kerta Seidillä;). Eikä mennyt kauaakaan kun puhelin soi. Seidi sanoi tulossa ollaan, juuri noustu Turun rampista. Hänelle sanottiin, ok teillä menee 10min, me odotamme. Samaan aikaan Sonja ja Suski olivat kaiuttimessa toisessa puhelimessa hyvin epäuskoisena ja totesivat että meillä on sairas huumori.
Ja me olimme n. 5min yli puolen satamassa porteille ja kerkesimme kuin kerkesimmekin laivaan! Hyvä Seidi sinä teit sen! Minä en olisi koskaan pystynyt samaan =).
Onneksi tytöt olivat käyneet ajankuluksi hakemassa pizzaa meille ja itsellensä. Kyllä voi maistua kylmä pizza ja valkoviini hyvältä kaiken jännityksen jälkeen!! =D. Meillä oli superhyvät hyttibileet, jotka jatkuivatkin Suskin ja minun osalta tuonne aamu kolmeen. Tuli ainakin parempi maailma ;)

Aamulla sitten menimme reippaina Tukholman näyttelyyn. Minä en ole koskaan ollut niin hyvin järjestetyssä näyttelyssä! Kaikki koirat tarkistettiin ja katsottiin onko niillä täitä. Suomessakin pitäisi olla tällainen järjestely. Saimme meinaan tuliaisia messarista -05…
Paikka oli iso, monta kehää, tilaa kulkea, ruokapaikkoja mistä valita ja sitten vielä rahanvaihtopiste! Missään ei ollut kakkaa tai pissaa. Jos jotain olikin niin siinä kohta heti siivooja paikalla ja niitä oli paljon. Ulkoilutuspaikka oli kiva ja tilava. Ulkoilupaikalle mennessä oli ovessa ensiaputarvikkeita.

No mutta siinä aamulla sitten koiria laittaessa tai siis Seidihän niitä pääasiassa laittoi. Katselin tuomari-setämme arvosteli fieldspanieleita, totesin Suskille, että tänään pläjähtää kakkonen niin että soi! Suski sanoi että ei kai…
Ja niinhän siinä sitten kävi että edellispäivän voittaja tuli kakkosella Ruotsista =D=D!
Tämä on tätä koiranäyttelyn ihanuutta, ei kerkiä ns. pissa nousta päähän =). Ja tämä on totta! Minua ei harmittanut yhtään, olin niin onnellinen Suskin puolesta! Paikalla oli siis Taco, Rumba, Taiska ja täytekoirana Arttu… Niin tämä täytekoira meni ja vei koko potin kotiin!! Rumban ollessa VSP ja Taiskan PN3! Eli melkein kaikki tuli jälleen Catankoille. Taiskasta tuli samalla kertaa Ruotsin valio. Onnea vaan kaikille!!! Päivä ei olisi taaskaan voinut olla parempi, varsinkin kun saimme tietää, että Ruotsissa on niinkin kiva käytäntö kuin, kakkosen koira saa osallistua kasvattaja ryhmään. Joten Seidin ryhmälle, joka jälleen koostui neljästä eri yhdistelmästä tuli KP.
Ryhmissä ei sitten sijoituksia tullut, vaikkakin olisinkin suonut Arttu-vaarille sijoituksen. Oli se vaan niin pro, jaksoi juosta reippaasti kolme kehää =). Onnea vielä vaan kovasti! Ja lisää Ruotsin tuloksista täällä.

Kotimatkalle päästiinkin sitten ilman minkään näköistä kiirettä ;). Käytiin mäkkärissä syömässä ja laivassa käytiin muutamalla, täytyy kyllä sanoa tällä neidillä alkaa kovin vanhuus painamaan.. nuorempana ei olisi ollut mitään ongelmaa, mutta nyt (onneksi en ainoana) alkoi väsy painamaan ja oli pakko häipyä nukkumaan. Saatiin kaikki hyvät yöunet ainakin.

Aamulla sitten Mentiin Taksun kanssa Suskin kyytiin. Kotimatka sujui hyvissä tunnelmissa.. mutta ei niin turvallisissa… Taco oli ilmeisesti päättänyt ettei Suski osaa pitää oikeata kanavaa radiossa. Hätävilkkujakin se kokeili ja tietysti vaihteiden vaihtamista.. joo ja ikkunat se pesi muutamaan kertaan. Ajatteli varmaan että ei ajeta kolaria kun tuulilasi on hyvin pesty =D.  Voi mahoton vaan sitä koiraa, miksi se ei voinut ottaa yhtä rauhallisesti kuin enonsa????
Ja kyllä meillä olikin sitten kertomista kun tultiin kotiin, äippä oli keittänyt kahvit ja tarjosi purtavaa.

Kuuluisat kiitokset! Seidi: kiitos että punoit taas juoniasi ja mahdollistit tämän matkan! Suski: kiitos hauskasta matkaseurasta ”täytekoiran”kanssa, jaksoit ajaa meille asti että pääsimme kotiin! Sonja: kiitos hienosti hoidetusta kenneltytön urakasta. Vaikka päät meillä kolisikin pikkuisen yhteen, on aina muistettava että apusi oli tarpeen!
Toivottavasti pääsen matkaamaan teidän kanssanne uudestaankin.. jos vielä huolitte tätä kehä hermoilevaa yksilöä mukaan ;).

Mari