Vihdoinkin saan tämän kirjoitettua =)!

Eli lauantaiaamu urkeni n. klo: 3.15 puhelimen soitolla, tuttavani soitti olenko hereillä…. No en ollut mutta vartin päästä olisi ollut syytä joka tapauksessa herätä. Naapurin kanssa olimme sopineet että autot lähtevät puoli viisi aamulla ja nokat on kohti Jyväskylää. Miten ihminen onkin niin onnistunut hurahtamaan näyttelyihin?? Enää ei riitä lähimmät..

Tosiaan kahdella autolla läksimme ja yhdellä tulimme takaisin, toinen auto jatkoi matkaa Jyväskylästä. Minä siis ajoin Tacon kanssa Mazdaa ja naapuri ajoi kaverinsa Opelia, mukana kaksi vehnistä Frida ja Kingi. Ilma oli aivan KARSEA!! Pimeää, sumuista ja siihen päälle vielä aika-ajoin vettä. Eteen ei hirveästi näkynyt. Jouduimme pysähtymään tupakalle pariin otteeseen ja kahville kerran, sekä tankkaamaan. Onneksi olimme varanneet aikaa matkustamiseen!
Paikan päälle pääsimme kuitenkin ehjin nahoin.

Siellä sitten etsittiin kehiä ja harmiksemme vehnät olivat aivan eri hallissa kuin vespat, joten emme Allun kanssa kerinneet katsomaan toistemme koirien suorituksia.
Minuahan jännitti taas ihan hirveästi!! Tupakalle onneksi pääsi aivan kehämme vierestä, ja siellä käytiin Ninan kanssa urakalla ennen kuin Seidi saapui paikalle =).
Koiria laitettiin ja taas laitettiin.
Odottelin Heidiä ja Niinaa saapuvaksi Manun kanssa myös paikan päälle. Eipä näkynyt niitä… Soitin sitten perään että missä päin he ovat ja sain samalla tiedon että Mauno-mies ei sitten tulekaan… Heidi ja Niina olivat jääneet mökkitielle jumiin autolla.. Auto ei mennyt eteen eikä taakse.. HARMI! Sanoin tytöille: Käykää kaupan kautta sitten kun joskus joku tulee auttamaan heidät irti sieltä lumesta ja loskasta ja viettäkää kunnon bileet. Minua harmitti suunnattomasti että he eivät päässeet paikan päälle. Olenkin joskus miettinyt, että autossa pitäisi olla nappi, jolla saisi aina kitkoista nastat esiin ja toisinpäin ;).

Kehäkin sitten alkoi. Patu-poika ja Tauno-mies kisailivat parhaassa uroksessa. Taksu jäi toiseksi, ihanan Patusen viedessä voiton! Kylläpä Patu oli upea!!
Nartuissa taasen Rumba-kuningatar vei voiton ja oli samalla ROP.  Paikalla oli myös Maikkeli-Maisa, jota sain jälleen esitellä parhaassa nartussa!  On se vaan niiiiiiiiin hauska neiti tuo Maiskis!! Oli vielä PN 2 =). Muumi-neitinen oli PN-3. Myös Ceran sisko esiintyi käyttöluokassa saaden EH, kun ei nyt turkki ollut vielä ihan kasvanut riittävästi =) mutta arvostelu oli hyvä. Seidi oli myös ROP-kasvattaja!! Joten jäimme kaikki ryhmiä odottelemaan.
Vehniskehällä Frida oli ROP-PENTU ja oli esiintynyt todella hienosti Irlantilaiselle herralle! Hienoa Frida!! Kinkku oli pärjännyt myös kivasti saaden ERI-3 esiintyen vetskuluokassa! Rodussa oli kuitenkin ilmoittautunut 60 vehnistä!! Taitaa olla tämän vuoden ennätys, korjatkaa jos olen väärässä =).

Onnea vielä kerran kaikille!!!

Ennen ryhmiä ehdittiin käydä siiderillä ja jutskailemassa näitä koiraihmisten asioita, esim. turkinhoitoa, koulutusta jne. Nähtiin tuttuja ja Allukin tuli käväisemään siinä. Sitten "raittiiseen ilmaan" ja vessaan. Menin auttamaan Allua kiikuttamaan vehnikset meidän häkkien luo, että päästään nopeasti kasvisryhmän jälkeen lähtemään kotia kohti.
Ryhmissä ei sitten tullut tällä kertaa sijoituksia mutta ei se meidän päivää pilannut, aina ei voi voittaa, ei edes joka päivä ;)!

Ja kotimatkakin saattoi alkaa. Se menikin joutuisasti kun saimme matkustaa samassa autossa kaikki. Käytiin me syömässä Allun kanssa matkan varrella ja loppumatka sujuikin jo hitiksi nousseen leikin kanssa. Leikki on laiva on lastattu koiranroduilla (yllätys sinänsä ;D) . Leikin kulku menee näin: Aletaan luettelemalla aakkosjärjestyksessä koiranrotuja. A-rotuja jauhetaan niin kauan, kunnes vuorossa oleva ei tiedä enää lisää A-rotua. Tietämätön saa aasin ensimmäisen kirjaimen, ja sitten vaihdetaan seuraavaan aakkoseen ja niin edes päin. Se joka saa aasin kirjaimet täyteen on LOOSER ;D. Voittajalle voisi muuten ruveta vaikka tarjoamaan kahvia tai jotain..?? Suosittelen peliä kaikille koiraihmisille ja miksei muillekin aihe kun voi olla mikä vaan =D!!!
Kotiin saavuttiinkin myöhään illalla vatsalihakset kipeinä väsymys hilpeyden jälkeen. Kyllä uni maittoi tämän matkan jälkeen!

Ja tässä välissä kiitokset: Allu, jaksoit reippaasti ajaa takaisin koko matkan Jyväskylästä Helsinkiin. Paikallaolijat, jaksoivat taas kerran kuunnella jännitys pölpötystä. Pauliina, äippä kiittää edelleen saamasta hienosta hupusta. Helille kiitosta auton lainaamisesta!!

Seuraava tarina kertookin messarista ja Turun kautta Ruotsiin menosta. Lupaan ettei vauhtia ja vipinää puutu ;).


Mari